Kaksin aina kaunihimpi

Kaksin aina kaunihimpi 2014
Kaksin aina kaunihimpi 2014

Erosen autotallin nurkassa makasi 50 vuotta möykky Carraran marmoria. Se oli jäännöspala marmorista, josta Wäinö Aaltonen ja Erkki Eronen tekivät toisinnon Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa suurpommituksissa tuhoutuneen reliefin tilalle (Vapauden jumalatar seppelöi nuoruuden, 1935 ja 1959).

Eräänä iltana televisiota katsellessa, kun Eronen piirteli apokryfisesti niitä näitä, idea tuli alitajunnasta, kuin tyhjästä, aivan valmiina. Siitä tuli hyvä, kun siinä ei ollut tendenssiä eikä minkäänlaista ajatuksellista pyrkimystä – käsi teki mitä teki, Eronen kuvailee.

Kun idea aiheeseen oli kypsynyt, Eronen työsti sitä intohimoisesti. 87-vuotias kuvanveistäjä jaksoi seistä yhtäjaksoisesti viisikin tuntia veistämässä ja hiomassa työtä ja vaimolla oli joskus suuri haaste saada hänet edes syömään lounasta!

Moniulotteisessa veistoksessa on kaksi ihmishahmoa, joiden suhde näyttäytyy erilaisena, kun veistosta katsotaan eri suunnista. Erosen omin sanoin suhteeseen mahtuu paljon erilaista.

Kun mies kohtaa naisen ja nainen miehen, niin siinä välissä tapahtuu kaikenlaista: silmä vilkkuu, hiukset lähtevät, kasvot vääristyvät ja taas siliävät, tulee jälkisäädökset ja vaikka mitä.

Marmorissa oli toisen kasvon kohdalla, suurin piirtein silmän kohdalla lusto, joka vaikutti työn viimeistelyyn. Sitä ei viimeistelty alkuperäisen idean mukaisesti vaan Eronen jätti luston paikoilleen ja antoi sen määrätä kasvojen lopullisen, hiukan kieron ilmeen.

Marmoriveistos on 60 cm korkea.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.