Maiju Lassila

Maiju Lassila 1962

Kun Tohmajärven kunta halusi hankkia muistomerkin paikkakunnan kirjailijasta, työ tilattiin oman kylän pojalta. Vaikka Eronen oli syntynyt Karjalassa nykyisen rajan itäpuolella, nuorena leskeksi jäänyt äiti oli avioitunut uudelleen ja asettunut Tohmajärvelle. Erosen isäpuoli oli tuntenutkin taiteilijanimeä käyttäneen Algoth Tietäväisen.

Eronen itse ei koskaan tavannut Lassilaa, mutta hän sai työtä varten kuvia käyttöönsä ja Lassilan tytär kävi kuvanveistäjän kotona kertomassa isästään. Eronen oli myös lukenut Lassilan kirjoja, vaikka ei tämän poliittisia näkemyksiä jakanutkaan. Muotokuvassa poliittisuus ei kuitenkaan vaikuttanut luovaan prosessiin tai näkemykseen. Hän haki ihmistä ja inhimillisyyttä muotokuvaa hahmottaakseen ja aihetta lähestyäkseen. Isäpuoli oli myös kertonut tarinoita Lassilasta ja Erosen mielikuva henkilöstä oli positiivinen ja kunnioittava.

Ihmistä tutkiessaan Eronen on erittäin kiinnostunut hyvyydestä, jota jokseenkin kaikissa on, olipa ihminen tehnyt millaisia tekoja tahansa. Muotokuvaa luonnostellessaan Eronen hakee sitä perusilmettä, joka kuvastaa mallin sisintä.

Erosella on valokuvamainen muisti. Hän kertoo, että tietyt ilmeet tallentuvat muistiin ja hän työstää niitä pitkälle ilman mallia. Sisäinen muistikuva on tavallisesti niin vahva, että valokuvien tai mallin liiallinen katselu voi jopa häiritä työtä, poseeraamisesta puhumattakaan!

Reliefi ja jalusta ovat pronssia ja tausta suomalaista punagraniittia. Teoksen korkeus on noin 1, 70 metriä.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.