Veljeä ei jätetä

Veljeä ei jätetä 1995
Veljeä ei jätetä 1995

Ateneumin aikaisella taidematkalla Eronen näki sodassa tuhoutunutta Eurooppaa ja hän oli lapsena joutunut lähtemään kolme kertaa evakkoon. Hänet oli myös 16-vuotiaana kutsuttu palvelukseen jatkosodan viimeisillä hetkillä.

Omakohtainen sodan kokeminen, ja erityisesti tuhoutuneen Kölnin tuomiokirkon näkeminen paikan päällä, vaikuttivat voimakkaasti nuoren kuvanveistäjän identiteettiin ja tuotantoon. Suomen olemassaoloon ja suomalaisuuden selviytymiseen liittyvät teemat ja teokset ovat muodostavat suuren osan Erosen julkisista veistoksista. Kokemukset muovasivat myös yhteiskunnallista näkemystä, joka pitkälti juontaa syvästä isänmaallisuudesta.

Veteraanimuistomerkin ovat tilanneet Järvenpään sotaveteraanit. Se on sijoitettu Tuusulan Vanhankylänniemeen.

Veistoksessa on kuvattu yhteen liitetyt kädet kranaatin räjähdyksen keskellä. Vahvempi aseveli auttaa heikompaa.

Pronssiveistos on noin 1,50 metriä korkea.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.