Pro arte utili

ErkkiAteneumin päiväkoulu oli Erosen aikaan (1948–51) Taideteollinen oppilaitos, jonka painopiste oli muotoilussa. Motto oli Pro Arte Utili, hyödyllisen taiteen puolesta.

Jälleenrakennusajan Suomessa ammatinvalinta vaati rohkeutta. Työtä oli tehtävä ahkerasti, sillä opiskelijoita karsittiin ja seuraavan vuoden opiskelupaikka oli lunastettava joka kerta uudelleen. Muotoilun alalla oli kova kilpailu eikä Eronen halunnut työskennellä siinä ilmapiirissä. Hän suuntautui määrätietoisesti eri suuntaan ja valitsi kuvanveistäjänä hyvin itsenäisen tien.

Taideteollisesta suunnittelusta kumpuava ajattelutapa on kuitenkin ollut tietoisesti läsnä taustalla. Se näkyy erityisesti tilaustöissä ja muotokuvissa. Hän on töissään panostanut vuorovaikutukseen asiakkaan kanssa ja halunnut, että työstä tulee mieleinen sekä tilaajalle että itselle.

Erosen tyyli on hioutunut arkkitehtonisen pelkistetyksi. Taide on ollut eräänlaista sillanrakennusta. Hänen luomisprosessinsa on ollut muodon antamista yhteisesti jaetulle idealle, vuorovaikutukselle ja kokemukselle. Tässä mielessä hänen veistostaiteensa on ollut asenteeltaan lähellä taideteollisen suunnittelijan prosessia, jossa asiakkaalla on aina oikeus määritellä osa suunnittelutyön rajoista.

Taiteilijan vapautta Eronen on kuitenkin käyttänyt ja monesti ihan käytännössä kommunikointi- ja ratkaisukeinona esimerkiksi sommitelman, harmonian ja asiakkaan toiveiden yhteensovittamiseksi. Sisäistynyt ajatus vapaudesta on tukenut myös sitoutumista ilmaisuun taiteen säännöillä ja ehdoilla:

Ainahan työstä voi kieltäytyä!

Vaikka Eronen on toiminut julkisuuden ja virallisten taidepiirien ulkopuolelta, hän on tänään yksi vanhimmista Kuvanveistäjäliiton jäsenistä. Hän on nauttinut taiteilijaeläkettä vuodesta 1988 asti.

Mainokset